Tiistai 17.4.2012 – tuulinen päivä
Jossain vaiheessa yötä iski kaamea hiki, ilmeisesti kaikki viime päivien aikana juodut Metaxat pyrki ihon kautta pintaan. Availin ikkunaa ja ajattelin hieman viilentää tunkkaiselta tuntuvaa huonetta. Ulkoa paljastui aikamoinen myrsky, naapurin tuulikannel kilkatti kuin viimeistä päivää ja äänestä päätellen heilui melkein vaakasuorassa, äänessä kun ei ollut hetken taukoa.
Ihmettelin myräkkää ja pikkuhiljaa mieleen alkoi hiipiä ajatus mitenköhän koneet on mahdettu ankkuroida. Ainakin DD:n siivet on pingotettu pukkien varaan, KA:lla on vesikanisterit kuljetuspyörän ympärillä ja RA:lla siivet kiinnitetty hihnoilla maahan. Mutta runkoja ei ole kiinnitetty maapalloon millään tavalla. Periaatteessa kunnon siipien kiinnityksen pitäisi riittää. Yritin ajatella itsekseni että Sakke ja Marko kuitenkin asustavat kentän kerhomajoituksessa ja toivottavasti ovat pelastamassa tilannetta tarvittaessa. Myöhemmin tosin selvisi ettei Marko ollut kuullut mitään…
Aamu valkeni pilvisenä ja lähdettiin katsomaan kentälle miten koneet on pärjänneet. Onneksi mitään onnettomuuksia ei ollut tapahtunut. Keli näytti vielä heikolta ja päätettiin mennä tahoillemme hoitamaan asioita. Itse metsästin kameran linssistä mystisesti kadonnutta AF/MF nappulaa, mutta eihän sellaista tietenkään Nitrasta löydy. Kolmen viikon aikana myös tukka kasvaa ja porukan”liehuletti” Wille kävi parturissa kynittävänä (Centro Nitra, 4,80 e).
Kävelin muutaman kilometrin kameran nappulaa etsimässä ja päälle pakatut vaatekerrokset alkoi tuntua aika kuumilta. Aurinko oli ruvennut lämmittämään ilmaa ja pilvikattoon tuli taas se odotettu reikä. Pojat tietysti säntäsivät kentälle kelin perässä, itse päädyin Luxiin tekemään hetkeksi hommia erään esitteen käännöstyön kanssa, ja menin kentälle vähän myöhemmin bussilla (lippu 70 senttiä).
Näin tavallisella viikolla Nitran kentän baari aukeaa vasta kolmelta, leireilyn kannalta se on hiukan hankalaa – vaikka eipä siinä kuppilassa ole paljoa muuta tarjolla kuin nestemäisiä tuotteita ja makkaraa. Löysin Markon ja Willen harhailemasta radioiden kanssa kuppilan kulmilta ja hämmästeltiin lämpenevää säätä. Itsellä on koko matkan ajan ollut toiveissa päästä taivaalle, Nitrassa on tullut oltua jo neljästi, mutten ole päässyt koskaan ilmaan. Katsottiin kelloa ja todettiin että pojat tulevat alas niin myöhään ettei silloin enää kannata lähteä lentämään. Aurinko lämmitti mukavasti ja päätettiin hieman nautiskella kuppilan antimista. Oli oikein mukava paistatella päivää, ja jossain vaiheessa Prievidzasta tuli kisakonejoukko pyörimään kentän läheisyyteen. Lounas muodostui siten ns. ”keittolounaaksi”, makkara ei vaan jotenkin kutsunut.
Pojat sai ihan mukavat keikat ja lennon jälkeen Ilpo ankkuroi DD:n rungonkin kiinni maahan. Vaikkei tuulisikaan, se pitää mielen silti parempana. Lento-olusia nautiskellessa mietittiin lomapäivän tärkeimpiä asioita (tai siis lentämisen jälkeen tärkeimpiä asioita) eli mikä olisi tämän päivän illallispaikka. Kuultiin että päivällä – sillä aikaa kun olin marssinut ympäri Nitraa nappulametsästyksessä – DD ja KA porukka oli käynyt Boccacciossa lounaalla. Mutta meillä muilla viimeisin kokemus siitä paikasta oli sunnuntainen suljetun oven rynkytys. Onneksi kukaan ei keksinyt miksi samaan paikkaan ei voisi mennä päivän aikana kahdesti syömään. Päädyttiin 9 hengen joukolla liikkeelle, prameasti kolmella taksilla (yhteensä 7,50 e). Pizzaa! Nam.
Nyt on varmaan enää turha mainita että päädyttiin vielä U Krbaan. Hmmm.
