Perjantai 10.8.2012 – viimeinen päivä kentällä, avustajan hommissa

Oma aamuni alkoi briefingillä, jossa kerrottiin sään olevan vielä ukkosherkempi kuin eilen. Sen vuoksi myös maaliympyrän halkaisija oli edelleen 25 km. Briefingin jälkeen kone vietiin gridiin ja Mara opasti meidät uuteen päivärutiiniin: kun kone oli saatu gridiin, oli aika pulahtaa uimaan. Miksi me ei oltu tehty tätä aiemmin? Tässä vaiheessa päivää altaan vesi oli vielä mukavan viileää. Hm.

Sen jälkeen mentiin Golden Chick-paikkaan välipalalle testaamaan paikan burgerit, jotka sai maustaa lukuisilla eri maustepussien sisällöillä mieleiseksi. Poistuessa hämmästelin (anteeksi että julkaisen tämän suorasanaisesti) tuolilta pursuavia raksamiehiä ja sitä ruokamäärää joka miesten eteen oli ladottu, muussia, friteerattua kanaa, kanahampurilaisia ja ranskalaisia. Voiko sen valkoisempaa/keltaisempaa ruokaa enää olla?

Hinaukset meni normaalin kuvion mukaan, ja sen jälkeen oli aika mennä taas uimaan. Altaalla lilluessa seurattiin aina vaan tummenevaa taivaanrantaa ja joku virallisen näköinen turvaliiviin pukeutunut mies kävi varoittamassa meitä että ukkonen lähestyy ”mutta se ei ole tornadoihin taipuvainen”. Mies sanoi vielä että ”jos kuulette ukkosen, olette liian lähellä allasta”. Altaallahan meillä oli viritettynä radiopuhelin ja korkea antenni, ja Antilta oli tullut varoitus, että Jeren kannattaisi varautua peltokeikkaan. Näiden viestien kannustamana lähdettiin ajoissa kentälle koneita vastaan. Saatiin vaan odotella kauemmin kuin luultiinkaan, hengailin Hannahin kanssa odotellessa, hämmästeltiin myös putkea jonka Antti oli vuokrannut USA:sta (putki oli aika mielenkiintoisen näköinen). Jerekin kertoi värikkäiden kielikuvien avulla mitä mieltä hän oli putkesta :-D

Ilta oli erikoinen koska taivaanranta tummeni koko ajan, koneita tuli koko ajan kentälle ja auringonlaskun myötä tuli entistä hämärämpi. Viimeisimmät koneet laskeutui muistaakseni paria minuuttia ennen auringonlaskua, siinä vaiheessa autoissa oli jo ajovalot päällä koska oli niin hämärää. Harvemminhan sitä Suomessa tarvitsee pysäköidä koneita autojen valojen loisteessa. Kentällä ei kuitenkaan satanut missään vaiheessa, mutta taivaanrannassa välähteli salamat aina välillä ja siellä täällä näkyi mahtavia sadekuuroja.

Vähän porukka arvosteli tehtävänantajaa, koska laskeutumiset oli menneet niin myöhään. Huomattiin myös että Jaana ja Mona olivat vieläkin shoppailemassa ja puhelimessa kertoivat olevansa juuri lähdössä kotiin, tämä oli siis siinä vaiheessa kun meillä oli hommat valmiina kentällä. Ilta oli tosiaan pitkällä kun oltiin valmiita, ja Suomi-joukkue meni nappaamaan jotain iltapalaa pikaruokapaikasta. Meillä oli kuitenkin viimeinen ilta Uvaldessa ja päädyttiin Jack’s Steak houseen sen kunniaksi. Tavattiin myös Russel Cheetham seurueineen, joiden kanssa juteltiin pihalla ennen ravintolasta lähtöä.

Aamulla organisaation vinkki oli ollut, että isolla teltalla tapahtuisi illalla ja Ed Kilbourne on soittamassa. Olisin tosiaan halunnut kuulla Kilbournen purjelentokantria. Mutta valitettavasti aikataulut oli niin hankalat että Kilbourne unohtui illalla ja silmissä kiilui vain pihvin kuvat. Koskakohan meille Suomessa järjestettäviin kisoihin saadaan joku iso tähti esiintymään.