Lauantai 11.8.2012 – Uvaldesta Houstoniin

Aamulla käytiin tuttuun tapaan katsomassa briefing. Hannahille oli selvinnyt eilen että lähdetään jo nyt pois, ja juteltiin tyttöjen juttuja helteessä ulkona briefingissä istumisen sijaan. Briegingin jälkeen ajateltiin mennä poikien kanssa katsomaan ”ilmailumuseota” joka sijaitsi ison teltan vieressä kentällä. Se oli käytännössä halli jossa oli muutama hieno iso kone. Pahus vaan, että ovi oli lukossa. Meillä oli sen verran hyvä ajoitus, että juuri kun oltiin poikien kanssa kolkuteltu ovea ja käännytty pettyneenä takaisin, joku ajoi pihaan ja tööttäsi kevyesti. Sepä oli museon omistaja (jos muistan oikein) ja päästi meidät ystävällisesti sisään. En muistanut ottaa listaa koneista, ja unohdin myös  sen koneen tyypin josta Willekin päästettiin ottamaan kylmät tyypit.

Oltiin jo kirjauduttu ulos hotellista ja päätettiin museovisiitin jälkeen lähteä ajelemaan kohti Houstonia ja Hilton Garden Inniä. Matkalla ei sattunut mitään omituista, paitsi että pysähdyttiin ostamaan evästä ja meinasin menettää hermot paikallisella bensa-asemalla koska olin aina väärän jonon päässä. Ensin jonoa siellä, sitten täällä ja sitten ei enää ollutkaan kaaosta alkuperäisessä paikassa. Istuin takapenkillä, (Päkille oli tullut lihasjumi takapenkillä istumisesta, minulla on näköjään enemmän kokemusta takapenkin ergonomiasta ;-) ja navigoin meidät autovuokraamon kartan ja Nokian puhelimen navigaattorin avulla suoraan hotellille. Oli tosi mukava päästä vähän ylellisempään hotelliin, vaikkei se ihan oikea Hilton ollutkaan. Hotellissa oli upottavat nojatuolit aulassa, erittäin mukava sänky (jonka kovuutta sai säätää itse) ja niin edelleen. Omituista että yö sekä tässä hotellissa että Motel 6 Uvaldessa oli samanhintaiset. Tästä sen 90 taalaa vielä maksoi ihan mielellään, mutta ei ehkä Motel 6:sta. Taisi Uvaldessa olla kisahinnat.

Pojat jäi hotellille ja itse menin The Galleriaan, jättimäiseen ostoskeskukseen joka oli ihan hotellin takana. Näin kaikenlaista, mm. pyntättyjä pikkutyttöjä, jotka oli selkeästi olleet osana jotain ostari-missikisaa, lisäksi taas niitä samoja liikkeitä mutta ei tuttuja merkkejä joita yritin vieläkin etsiä. Päädyin Victoria’s Secretiin ja voi että niiden sovitussysteemi oli sekava. Kaikki olivat tosi ystävällisiä, mutta myyjiä ja muita kimpussa hyörijöitä oli aivan liikaa. Systeemi oli varmaan tehty niin hankalaksi jotta kaikilla matameilla olisi riittänyt hommia. 100 dollaria sinne meni, ja kotiin tuli yksi alusasusetti. Ihan hienot ne on, mutta sekä ylä- että alaosa on yhden koon liian suuret. Pitää vissiin syödä lisää ja yläosaan ostaa täytettä. Jätettäköön loppukertomus sitten viinilasin ääressä kerrottavaksi.

Pitäähän helteestä nauttia kun sitä kerran on…ja Päki tekstasi juuri kun olin Luiskan (= Luis Vuitton) kaupan kohdalla ja kertoi että ovat Willen kanssa altaalla. Painuin itsekin perässä, mutta ei tämä surkean pieni lätäkkö kyllä vetänyt vertoja Quality Innin altaalle. Poreallaskin oli ”hot tub” eli vesi oli kylpyveden lämpöistä ja kuplatkin olisi pitänyt tehdä itse. Lämmintä onneksi riitti, vaikka aurinko alkoi laskea. Illan sää oli vähän epävakainen ja kadut oli märät kun päästiin syömään. Paikallinen meksikolainen sai meidän illallisrahat, kokemus ei ollut mitenkään erikoinen. Mieleenpainuva kyllä pehmeine tacoineen, mutta ei erikoinen. Nautiskeltiin vielä lämpimästä illasta terassilla ja todettiin että tähän se helle sitten loppuu.