SM2010, EFRY

Tiiistai 8.6.2010, kolmas kisapäivä

klo 8:30
Aamu avautuu pilvisenä, Suomen eteläpuolella oleva pilvialue pitää Räyskälässäkin auringon piilossa. Kuulin positiivisen arvion, että pilvet hälvenisivät ja tänään päästäisi lentämään. Itse sanoisin että pilvet hälvenevät kyllä, ainakin Juhannukseen mennessä… Satelliittikuva tosin näyttää sen verran hyvältä että täytyy varmaankin virittää kamera iskukuntoon.

klo 11:08
Aurinko paistaa jo, pilvimassa väistyy hiljalleen itään jonne myös päivän tehtävät suuntautuvat. Vakioluokka lentää 304 km, 15m ja 18m luokat lentävät 369 km. Hinaukset alkavat näillä näkymin klo 12, gridi on jo valmiina 08:lla. Tuossa vieressä pari pilottia (18m ja vakioluokasta) miettivät päivän sään kehittymistä, ja miten Päijänne kannattaa ylittää. Päivän lämpötila on ylimmillään tänään klo 16, joten sään vuoksi ei välttämättä tarvitse kiirehtiä reitille. Ilmeisesti luvassa on kuivatermiikkiä.

klo 15:10
Kentän päässä tulikin vietettyä hetkistä pidempään, sillä hinauksia siirrettiin pariin otteeseen, kunnes klo 12.45 päästiin aloittamaan. Ihme kyllä, kilpailijat saatiin reitille, lähtöilmoituksia alkoi tulla saman tien kun lähtölinjat aukesivat. Täytyy toivoa että nostoja löytyy vaikka taivas on pilvetön. Pilotteja odotellaan takaisin puoli kuuden – kuuden aikaan.  Nyt on hetki aikaa hoitaa sähköposteja ja huoltaa avustajiakin.

Gridikuvissa on tällä kertaa vähemmän ihmisiä (paitsi ne lämpimällä asfaltilla pötköttelijät), sillä aamupäivän sää oli todella tuulinen ja kylmä, enkä halunnut kuvata ihmisiä jotka metsästivät lakkejansa tai siipipeittoja…tai mikrokuituliinaa pyörimästä hiekasta…

klo 21:40
Päivä pulkassa. Tänään ensimmäisenä maaliin saapui samassa rytäkässä noin 7 koneen joukko 15m ja 18m luokista. Sen jälkeen oli pitkä tauko ennen kuin seuraavat alkoivat saapua takaisin kotiin. Ilmeisesti keli oli kuitenkin ollut parempaa kuin mitä maasta katsottuna näytti, tosin kuulemma hetkittäin reitillä oli koettu hikisiä paikkoja. Keskinopeudet jäi alle 100 km/h.

Ennen maaliintulojen alkua kävin katsomassa peltoon menijöiden listaa, jossa siinä vaiheessa oli vain neljä konetta. Osa oli tosin tullut kesken reitin takaisin kentälle, joka on tietysti ihan mukavaa jos ajattelee näin “avustajan” silmin. Tähän mennessä tosiaan on tullut oltua mukana kisaorganisaatioissa joitakin vuosia ja nyt on ihan mukavaa kokeilla avustajan roolia. Siksi maaliintulokuvat päättyvätkin aina 2W:n maaliintuloon, sillä sen jälkeen on kiire mennä poimimaan pilotti koneineen autolla takaisin putkiparkkiin. Tai oikeastaan kutsun itseäni apuavustajaksi, sillä koneen maakuljetusvälineet on kovin pelottavia kapistuksia – kameran ja tietokoneen jälkeen. Joukkoon kuuluu onneksi toinenkin avustaja, ja voisin kutsua itseäni ennemminkin avustajan avustajaksi kuin viralliseksi avustajaksi. Mutta eikös se sanonta kuulu että “safety in numbers”. Lauantaina kuitenkin pitäisi pärjätä sekä kameran kanssa että avustajan tehtävistä ihan yksin.