Sunnuntai 5.8.2012 – Nasa space center ja Uvaldeen

Aamulla odoteltiin aamiaisen alkua ja päästiin syömään hyvin ilmastoituun tilaan. Kolmas muistilappu itselle: ota pitkähihainen paita mukaan jotta tarkenet sisätiloissa. Aamiainen oli vähän surkea, näytti siltä että c-vitamiini löytyisi tuoremehusta, muu ruoka oli joko valkoista (maito, jogurtti) tai keltaista (murot, leivät ja muut leivonnaiset, muna, keksit). Kasviksista saisi vaan unelmoida, hedelmien virkaa toimitti hyvin vahatun näköiset punaiset omenat, niitä jota miellä ostetaan jouluna koristeeksi pöydälle ja jotka ei mätäne koskaan. Ja miksi täällä syödään kertakäyttöastioista, vielä sellaisista styroksin tyyppisistä astioista? Hohhoh, oiskohan kuitenkin ekologisempaa tiskata astioita?

Jossain vaiheessa sitten lähdettiin kohti autovuokrauskeskusta, paikkaa jossa kaikki autovuokraamot on saman katon alla. Jäätiin miettimään miksei missään kerrota hintoja, ne olisi vissiin pitänyt etsiä netistä tai kysellä jokaiselta tiskiltä erikseen. Päädyttiin Alamoon ja kun hinta alkoi muodostua, tuntui kuin olisi ollut Ryanairin tiskillä: auto xxx $, vakuutukset xx $/pv, nimetyt kuskit xx $/pv jne. Päädyttiin sitten siihen että Wille on ainoa nimetty kuski ja otettiin vaan minimivakuutukset.

Oltiin päätetty käydä katsomassa NASA space center (Houston, we’ve had a problem here). Hotellin ala-aulasta löytyi paikan esite (alennuskuponkeineen). Ja koska olin ladannut Texasin kartan kännykkään, pääsin myös navigaattoriksi pelkääjän paikalle. Kun auton (Chevy Impala) ilmastointi ja radion nappulat oli käyty läpi, lähdettiin matkaan. Valitettavasti vaan navigaattorit (minä ja puhelin) ei tiedetty täsmälleen missä Nasa space center on, esitteessä luki ympäripyöreästi Hobby airportin eteläpuolella, osoitteesta ei siis ollut mitään tietoa. Vähän meni pyöriskellessä Hobby airportin lähellä, hämmästellessä isoja teitä, huonoa viitoitusta avaruuskeskukseen. Oltiin pikkuisen aiottua myöhemmin perillä, puoli tuntia keskuksen avaamisen jälkeen. Navigaattori (minä), vähän häpesin etten saanut luotsattua meitä perille ihan *naps* vaan. Mutta paikka löytyi helposti kun Päki oli löytänyt osoitteen netistä. Mihin sitä oltaisi päädytty ilman puhelimia? Todennäköisesti oltaisi hankittu parempi kartta ja otettu selvää paikan tarkka sijainti.

Keskuksessa katsottiin yksi hengennostatus-elokuva, tutkittiin kuukiviä, harjoituslaboratoriota ja käytiin kiertoajelulla avaruuskeskuksen alueella. Päästiin myös Houstonin johtokeskukseen vierailijoiden ”katsomoon”, nähtiin restauroitu Saturn V ja hämmästeltiin amerikkalaista menoa. Meistä otettiin kuvat ennen kiertoajelua ja paketilla rahastettiin aika hurjasti. Wille sen kuitenkin lunasti, saa nähdä miten paketti jaetaan.

Kohti Uvaldea

Sitten lähdettiin ajamaan kohti länttä, Uvaldeen. Hämmästelin joka paikassa näkyviä pikaruokapaikkojen kylttejä ja aloin ymmärtää amerikkalaisia ohjelmia joissa puhutaan ylipainosta. Jotenkin vaan itsellekin tuli kamala tarve syödä ja sinkoilla pikaruokapaikasta toiseen, niin houkuttelevilta kaikki mainokset tuntui. Oltiin onneksi syöty avaruuskeskuksen syöttölässä (salaattia) – joka ei maistunut miltään. Kolaa tuli melkein litra yhteen medium-kokoiseen purkkiin ja jäätä siitä oli melkein puolet. Myöhemmin opin että isot jääkasat voi pitää purkissa ja kaataa niiden sekaan autossa lämmennyttä vettä. Jäät ei sula niin nopeasti etteikö niitä ehtisi käyttää myöhemmin hyväksi. Näppärää.

Päästiin Uvalden kentälle juuri maaliintulojen aikaan, ja tehtiin se mitä ihminen osaa tehdä kun se pääsee lentokentälle pitkän ajomatkan jälkeen: etsiytyy kuppilaan ja menee kaljalle tietysti, katsomaan maaliintuloja. Kuppilan virkaa toimitti iso teltta, samaa tyyliä jota suviseuralaisetkin käytti Räyskälässä. Olut oli kylmää ja halpaa ($2), oltiin paikalla juuri ”happy hour” aikaan. Hämmentävää vaan oli, ettei tuttuja juuri näkynyt. Toki Ritz oli kirjoittamassa juttuja, kohta aussit tuli (Mandy Temple, Mike Maddocks ja Alex), mutta eipä niitä muita tuttuja juuri näkynyt. Paikka oli iso, mutta ei siellä oikein ollut ketään. Hämmentävää. Syynä oli varmasti se, että koneiden pysäköinti oli kentän toisella laidalla. Kun koneet oli laitettu helteisessä ja hiekkaisessa säässä parkkiin, eihän ihmiset tulleet toiselle laidalle kaljalle vaan häipyivät kuka mihinkin, ilmastoituihin tiloihin ja altaalle – ja syömään. Varisnkin kun “kuppilaan” tuloa varten olisi pitänyt kiertää kenttä ensin ulkopuolelta, kun parkista ulos ajettaessa oli jo matkalla takaisin hotelliin.

Illalla käytiin kirjautumassa hotelliin sisälle, seuraava yö oltiin Holiday Inn Expressissä. Taas sänky oli leveä ja ilmastointi piti meteliä. Sen jälkeen oli aika etsiä ruokaa, tien toisella puolella näytti olevan Oasis Outback, ja Outbackista Willellä oli hyviä kokemuksia edellisiltä Jenkkilän reissuilta. Valitettavasti paikka oli kiinni sunnuntaina – opittiin myöhemmin että se on vain lounasaikaan auki ja nimi on harhaanjohtava eli kyseessä ei valitettavasti ole sama Outback-ketju.

Hotellin virkailijan avustuksella päädyttiin ison tien toiselle puolelle kävelymatkan päähän Applebee’s:iin syömään. Paikka oli aivan täynnä ja näköjään tämä oli sitten se kentän kuppila. Kaikki oli täällä – tai ainakin suuri osa tutuista. Suomalaiset heti oven vieressä, seuraavassa pöydässä Dick Bradley ja muut tutut FAI-ihmiset, hollantilaiset oli baaritiskillä syömässä, italialaiset omassa pöydässä. Vaikka paikka oli tupaten täynnä, saatiin pöytä äkkiä. Ovella nimittäin oli tullut vastaan pariskunta jotka sanoi että paikka on täynnä ja 45min-tunnin joutuu odottamaan. Ei tosin tiedetty puhuivatko ruuasta vai pöydästä. Myöhemmin kun juotiin aperitiiveja, tajusin että meidän viereen tuli argentiinalaisten joukkue syömään ja taas vaihdettiin halailuja ja poskisuudelmia. Vähän epäkohteliaasti pompin ruokapöydästä tervehtimään tuttuja, mutta minkäs voit, kun tuttuja näkee vuoden takaa, siinä ei paljoa jaksa enää odottaa.

Meidän ruuista tuli pieni säätö, pääruuat tuli ennen alkupaloja ja sekaannusta hämmästeltiin hetki. Ruuat oli jo menossa takaisin keittiöön, mutta jotenkin tuli sellainen olo että ne viedään vain odotukseen keittiöön ja tuodaan koskemattomina takaisin kun alkupalat on saatu. Pojat alkoi kuitenkin syömään pihvejään ja heti sen perään tuli kasa sipulirenkaita ja mozzarellatikkuja. Taas Katjakin oppii: Texasissa kaikki on suurta. Ehkä ensi kerralla osattaisi tilata yksi alkupala kolmelle jaettavaksi. Päkin sipulikeitto tosin näytti inhimillisen kokoiselta, samoin pääruuat. Tosin pasta jonka sittemmin sain, oli taas mautonta mutta kyllä hyvin täyttävää. Paikan General Manager oli kuullut ajoitusongelmasta ja tuli henkilökohtaisesti pyytämään tilannetta anteeksi. Lupasi meille -50% laskusta ja kyseli kovasti voisiko hän tuoda meille jotain. Oltiin kuitenkin sillä hetkellä tyytyväisiä, ja juotiin vielä yhdet. Heh.

Ruokasäädöistä huolimatta viini (Ménage à Trois punaviini) oli erinomaista ja sitä tilattiin aina kun käytiin Applebeesissä. Onneksi illalla nukutti paremmin, tosin Chevy Chase ja amerikkalaiset elokuvat piti vähän turhan pitkään hereillä. Onneksi ollaan lomalla ilman velvotteita ;-)